Hahahaha, katottiin Anun kanssa niin paska leffa että alta pois x'D Jo nimi on sangen lupaava: Creepshow. Mä toivon sen takijän kannalta että se koko leffa oli oikeasti vitsi.

Leffan idea oli se, että siinä kerrottiin viisi Stephen Kingin novelleihin perustuvaa tarinaa.

Ensimmäinen oli kaikkein paras. Siinä perheen vuosia sitten murhattu esi-isä nousi kuolleista isänpäivänä ja kosti kuolemansa ja sen että hänen tyttärensä ei ollut tämän elämän viimeisenä isänpäivänä tuonut hänelle lupaamaansa kakkua. No, tämä kostaja haudan takaa tappoi ensin tyttärensä joka oli iskenyt häneltä nirrin pois marmorisella tuhkakupilla. lisäksi uhriksi joutui koko joukko isänpäiväillalliselle osallistuvia sukulaisia. Ja mikä parasta, kostamaan noussut isä osasi vielä puhuakin: Olisi pitänyt laskea, montako kertaa herra kähisi "I want my cake!"

Toinen tarina oli tylsä. Siinä maajussin tilalle tipahti kummallinen meteoriitti joka eritti eksoottisen näköistä ainetta jota kierosilmäinen viljelijä nimitti meteoriitin paskaksi. Kun meteoriitin paskaa joutui maaperään ja viljelijän käsille, alkoi joka paikkaan kasvamaan jotakin trooppisen näköistä -mutta ilmeisesti äärimmäisen tappavaa- kasvillisuutta. Loppu viimeksi maanviljelijä itsekin oli sellainen kävelevä trooppinen pensas. Loppuhuipennukseksi herra ampui itsensä. Ai niin, ja kierosilmäistä ja ilmeisen vajaamielistä maanviljelijää esitti herra Stpehen King itse.

Kolmannessa tarinassa esiintyi Mies ja alaston ase-leffoista tuttu Leslie Nielsen. Paska juttu oli se, että Nielsen ei ollut tässä ollenkaan hauska. Päin vastoin. Hautasi kaksi ihmistä kaulaa myöten rantahiekkaan jolloin nousuvesi hukutti heidät. Mutta oikeus voitti ja paha sai palkkansa, sillä Nielsenin hiekkaan hautaama pariskunta palasi seuraavana yönä kostamaan. Ja missä kuosissa! :D No, kaikki jotka ovat nähneet Pirates of the Caribbean-leffat tietävät, miltä ihmiset näyttävät vietettyään parisataa vuotta Davy Jonesin seurueessa. Mahtaa olla ikävää, kun merilevää pukkaa korvista.

Neljäs tarina oli melkein yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Siinä yliopiston professorit löysivät portaiden alta parisataa vuotta vanhan puuarkun. Uteliaita kun olivat, he sitten avasivat sen. Virhe. He tulivat vapauttaneeksi ihmisiä syövän tappajaorangin, joka pisti poskeensa kaksi professoria. Lisäksi yksi professoreista syötti tappajaorangille vaimonsa. Mutta koska tappajaorankia ei voinut pitää lemmikkinä, siitä oli päästävä eroon. Kaupungin laitamilla sijaitseva louhos tarjosi ratkaisun ongelmaan.

Viides ja viimeinen tarina latisi leffan tunnelman. Sen juoni oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että jättiläismäiset torakat tunkeutuivat jonkun mielipuolen tohtorin steriiliin asuntoon ja söivät hänet hengiltä.

Että sellaista perjantai-illan ratoksi. Vähemmästäkin paskoo housuunsa. Tää menee kyllä mun suosittelulistani kärkeen.